Vetäisin vapun tietämissä neljän päivän rännin, huolella. Ja kun tämä setä puhuu rännikännäämisestä, niin siihen on pikkuteinien turha tulla piipittämään, että "mekin dokattiin koko viikonloppu ja meni melkeen puol korii sidukkaa". Omppulimulla kurlaan korkeintaan nielua kakkospäivän aamuna, saa vähän freshimmän tunnelman päivän starttiin, juuri muuhun siitä sokerilitkusta ei ole.
Aika perinteinen stoori: vappuaattona töissä ja tarkoitus kotiutua normaalisti, mutta ne vitun julkkuäpyä syliin tyrkkivät teekkarit saivat vatsanpohjassa jonkin kääntymään ja alkoi tehdä kaljaa mieli kovin. Ihan yhtä vain. Vittu näkis. Neljä vuorokautta sen yhden imeskelyyn meni ja lompakko on vieläkin yksi suuri reikä ja telehvoonista kaunis muisto jäljellä kun joku kamelisulttaani sen pöydästä povasi (jos muuten tulet mua vastaan, niin lupaan katkoa kätesi ja hakata sut omilla räpylöilläsi vetositeisiin). Krapula oli sanoinkuvaamaton ja viikon kestävä, pelko kuolemasta vaihtui nopeasti pelkoon siitä ettei kuolekaan. Menee päivän mittaan monta minuuttia reittien suunnitteluun, kun täytyy varmistaa, että vessa on aina lähettyvillä.
Jos vapusta on vasta reilu kuukausi ja noin perkeleen hauskaakin oli (ja jälkeenpäin vielä hupaisampaa), niin miksi mun tekee mieli taas vetää apinakännit? Tänne se tärpättileka, perkele!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
En tiiä johtuuko pienistä tiistai-nousuista vai tekstin monimutkasuudesta, mutta meni kuitenkin hetki lukiessa lauseita uudestaan ja uudestaan. Jokaisesta, josta sain selvää, pidin todella paljon. Hauskaa tekstiä! Jopa sen verran, että jaksan yhden kommentin takia todistaa, etten ole robotti.
Lähetä kommentti