Tapaaminen kauppakeskuksessa

-Ei voi olla totta! Onks se Joni?
-Kato Einari, mitäs kuuluu?
Voi vitun vittu. Mä olisin helposti voinut elää näkemättä tota paskaa enää koskaan. Eikö minkään auton alle voi enää heittäytyä?

-Ei ollakaan nähty...oliko se intissä viimeksi?
-Sinne sä taisit jäädä kun mä lähdin.
Niitä vitun natsoja myytiin sotkussa kymmenen penniä kappale, sä halusit tienata ne ilmaiseksi kolmen kuun lisätyöllä.

-Joo, kato se on näissä hommissa aika oleellista toi rukki ja muut tittelityyt, kai sä tiiät?
-Joo, totta kai.
Riippuu tietenkin onko suojatyöpaikassa vai valtion palveluksessa - paha arvata kumpaan sä sijoituit, mutta etköhän sä kohta kerro?

-Mähän olen kato reservin luutnantti tätä nykyä ja VR:n korkeinta johtoa.
-Katos katos...
Viimeinen todiste intin taidosta valita kyvykkäimmät johtajat. Ja mistä lähtien kiskonkiillottajat luokiteltiin korkeaksi johdoksi?

-Mä tunnistin sut heti, sä et ole muuttunut yhtään!
-No et kyllä säkään, totta puhuen.
Mitä nyt lihonut, kaljuuntunut ja rumentunut entisestään. Ja mä kun luulin, ettei se olisi edes mahdollista.

-Mitäs sulle kuuluu? Vaimot ja lapset hankittu ja niin edelleen?
-Joo, totta kai.
Vaimo jätti ja elämä muutenkin päin vittua. Pitäiskö mun itkeä huolet sun sähkökaniturkin olkapäätä vasten?

-Mullakin on kato perhe tässä mukana...mun vaimo Katariina; Katariina tässä on Joni, me oltiin samalla luokalla ja sitten armeijassa. Mut Joni hei, sä ehkä muistatkin Katariinan? Se oli vuotta nuorempi ja siis luokan meitä kahta jäljessä...muistatko sä?
-Kyllä mä jotenkin hämärästi taidan muistaa...
Ja muistan myös sen kun mä panin sitä kun sä leikit rynkkys ja oravien kanssa metsän tyhmintä eläintä. Hymystä päätellen Katariinakin muistaa.

-Ja tässä on mun tytär Noora, eiks oo selvästi isäänsä ja äitiinsä tullut?
-No on, on kieltämättä.
Sä et vain taida olla ton kissan isä. Tolla pallinaamalla se ei ole mahdollista. Kuinkakohan vanha se on? Ettei vain olisi mulle suk...

-...ja jutella oikein kunnolla.
-Sori?
-Niin, että meidän pitää joku kerta mennä iltaa istumaan ja muistella ja jutella oikein kunnolla!?
-Joo, totta kai.
Varmaan sama päivä kun mä ammun naulapyssyllä silmääni.

-Mä annan tästä sulle mun käyntikortin, niin soitellaan lähiaikoina ja vietetään kato oikea poikien ilta...
-Joo, ehdottomasti. Mulla ei taida olla yhtään omaa pahvia mukana, mutta mä vaikka soittelen sulle päin...
Kun helvetti jäätyy ja Väyrysestä tulee presidentti.

-Hei hienoa. Palaillaan kuule astialle piakkoin!
-Joo, tehdään näin.
Kuka käyttää enää tota termiä?

-Kerro perheelle terveisiä!
-Samo...joo, välitetään.
Missä se naulapyssy on?